Reissu

Terveisiä viidakosta. Majailemme tällä hetkellä Punakaikissa, subtrooppisen tiheän metsän keskellä, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä merenrannasta. Täällä ei ole ruokakauppaa tai puhelinkenttää, mutta rannalla Tasmanianmeri pauhaa vasten kerroksellisia limekivimuodostelmia kuluttaen pikkuhiljaa kiveen aukkoja. Punakaiki, meidän kesken Punakaihi, tunnetaan nimenomaan kivimuodostelmistaan, luolistaan ja sademetsistään. Majatalomme on kodikas kuin mummola ja sitä pitääkin pystyssä eräs maorimummo.

Pancake rocks, Punakaiki.

Poimintoja lintuhavainnoista: Metsästä kuuluu runsaasti linnunääniä, joista erikoisin herätti aamuvarhaisella. Laulu kuulosti ihan tietokonepelin efekteiltä. Kyseessä oli ehkä Bellbird. Retkellä metsässä tuli vastaan utelias toutouwai/robin, joka tutkaili meitä parhaimmillaan viidentoista sentin päästä jalasta. Lisäksi samalla reissulla näimme pesivän silvereyen. Majapaikan terassin edustalla on tepastellut lentokyvytön weka ja lähipuussa lennellyt isokokoinen Uuden-Seelannin kyyhky.

Te Anausta teimme tiistaina yhden päivän ajokeikan pohjoiseen Milfordiin ja takaisin. Matkan aikana pysähdyimme järvien rannoille, koskille ym. maisemapaikoille. Matkan edetessä maisemat muuttuivat jylhemmiksi, vuoret korkeammiksi ja tie mutkikkaammaksi. Välillä tie kulki varjoisten metsien, välillä kivisten ja ruohikkoisten laaksojen läpi. Vähän ennen Milfordia tuli kilometrin pituinen tunneli vuoren läpi ja sen jälkeen oli kilometritolkulla alamäkeä perille. Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä oli ”The Chasm” eli ikivanha syvä jokiuoma, jossa virtaava vesi on kuluttanut uoman kallioon painanteita, aukkoja ja hiidenkirnuja.

Keskiviikkona ajoimme lyhyehkön pätkän Queenstowniin Lake Wakatipun rannalle. Pysähdyimme järven eteläpäässä Kingstoniin missä näimme, kun Kingston Flyer -niminen vanha juna puksutti asemalle.

Kingston Flyer. Junan historia löytyy vaikkapa wikipediasta.

Queenstownissa oli vähän säätämistä, kun hostellissa ei ollutkaan parkkipaikkaa ja ajelimme hetken ympäri kaupunkia etsimässä vapaata paikkaa, mikä lopulta löytyi kohtalaisen kävelymatkan päästä. Kun olimme majoittuneet, pistimme elämän ranttaliksi ja söimme hampparit ja joimme oluiset paikallisessa Pig & Whistle -ravintolassa. Ruuan jälkeen oli energiaa pyöriä kaupungilla ja käydä viskomassa frisbeegolfia Queenstown gardensissa. Yksi päivä Queenstownissa meni hetkessä ja varmasti toinenkin olisi mennyt.

Queenstown.

Kuluneen viikon parhaimmat maisemat näkyivät ajaessa Queenstownista Frans Josef Glacierille. Queenstownista Wanakaan kulkee maisematie 94, joka mutkittelee vuorten yli, välissä ja reunoilla. Ville oli ajovuorossa ja minä puristin kauhukahvasta parhaani mukaan. Wanakan jälkeen kutostie ohittaa järvialueen, jonka jälkeen maisema muuttuu nopeasti karuista rinteistä ja järvistä tiheäkasvuisiksi sademetsärinteiksi, joissa luikertelee puroja. Myös ilma muuttui sateiseksi kuten sademetsässä kuuluukin.

Franz Josef Glacierin edessä on leveä jokiuoma.

Franz Josefilla sateinen sää jatkui, kuten länsirannikolle on tyypillistä. Aurinko kuitenkin tuli sopivasti esiin pilvien takaa, kun kävimme katsomassa jäätikköä, joka valuu Mt. Cookin suunnalta kohti merta noin 70 cm:n päivävauhtia. Eilen lauantaina tulimme siis Punakaihiin ja huomenna jatkamme eteenpäin pohjoisrannikolle Golden Bayhin.