Ajomatka Paraparaumun rannalta Whanganuihin todisti lähinnä, että pohjoissaari on tiheämmin asuttu eteläiseen saareen verrattuna. Ohitimme taajamia ja lammaslaitumia. Whanganuin keskustassa käytiin hakemassa illan eväät ja kameraan ehdottoman tärkeitä lisätarvikkeita, gorilla-pod ja uv-filtteri. Muuten otettiin rennosti loppuperjantai hostellissa, jossa meitä oli vastassa paikan omistaja ja joukko kaikenkarvaisia kanoja pihalla käyskentelemässä. Illalla törmäsimme ruokaa laittaessa Sydneyn hostellissakin …
Missäs nyt ollaan? No nyt ollaan pohjoissaarella, Rotoruassa, Uuden-Seelannin turistikeskuksessa, vulkaanisen alueen ytimessä. Siitä lisää ihan pian, nyt kertaan viime viikkoa. Viimeiset yöt eteläsaarella kuluivat viettäen pari yötä Takakassa Golden Bayssa ja yksi yö satamakaupunki Pictonissa. Takakaan ei niin vain mentykään, sinne päästäkseen oli ylitettävä Takaka Hill ajamalla äärimmäisen mutkaista tietä tunnin ajan. Mäen päältä …
Terveisiä viidakosta. Majailemme tällä hetkellä Punakaikissa, subtrooppisen tiheän metsän keskellä, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä merenrannasta. Täällä ei ole ruokakauppaa tai puhelinkenttää, mutta rannalla Tasmanianmeri pauhaa vasten kerroksellisia limekivimuodostelmia kuluttaen pikkuhiljaa kiveen aukkoja. Punakaiki, meidän kesken Punakaihi, tunnetaan nimenomaan kivimuodostelmistaan, luolistaan ja sademetsistään. Majatalomme on kodikas kuin mummola ja sitä pitääkin pystyssä eräs maorimummo. Poimintoja …
Aurinkoisena maanantaiaamuna jätimme Christchurchin ja suuntasimme Darfieldin kautta maan keskiosaan Lake Tekapolle. Matkalla oli Canterburyn idyllistä maaseutua, missä laidunsi paljon lampaita ja lehmiä. Pysähdyimme Geraldineen ruokatauolle. Geraldinen länsipuolella maasto muuttui karummaksi ylängöksi. Joka puolella oli kellastuneen ruohon peittämiä korkeita kukkuloita ja edessä kohosivat lumiset vuorenhuiput. Oli pysähdyttävä näky kun Lake Tekapo tuli ensimmäisen kerran näkyviin …