Missäs nyt ollaan? No nyt ollaan pohjoissaarella, Rotoruassa, Uuden-Seelannin turistikeskuksessa, vulkaanisen alueen ytimessä. Siitä lisää ihan pian, nyt kertaan viime viikkoa.
Viimeiset yöt eteläsaarella kuluivat viettäen pari yötä Takakassa Golden Bayssa ja yksi yö satamakaupunki Pictonissa. Takakaan ei niin vain mentykään, sinne päästäkseen oli ylitettävä Takaka Hill ajamalla äärimmäisen mutkaista tietä tunnin ajan. Mäen päältä oli luonnollisesti kivat näkymät lähiseudulle ja merelle. Kävimme lisäksi matkalla katsastamassa Harwood´s Hole -nimisen luolan tai pikemminkin rotkon, joka on yksi isoimmista Uudessa-Seelannissa. Luola on 357 metriä syvä ja 70 metriä leveä, mutta sisäosaa ei valitettavasti päässyt tutkimaan, koska luolan suulta on kymmenien metrien pudotus suoraan kivikkoon.
Takaka Hillin laella.
Takaka on erikoinen siinä mielessä, että kylä on hippien ja muiden vaihtoehtoihmisten tyyssija. Ei siis mikään kaikista miellyttävin paikka jos rehellisiä ollaan. Emme siten siellä pahemmin aikaa viettäneetkään vaan ajoimme seuraavana päivänä eteläsaaren pohjoispäähän Farewell Spitiin, hiekkadyynien muodostamaan pitkään niemeen. Katselimme siellä mustia joutsenia, kahlaajia ja muita lintuja päivystämässä matalikolla ja teimme kävelyretken rannalla ja lammaslaitumien poikki. Matkan varrelta löytyi myös Mussel Innin panimoravintola ja Te Waikoropupu Springs, josta sanotaan pulppuavan kirkkainta vettä maailmassa. Kieltämättä kirkkaampaa en ole aiemmin nähnytkään.
Keskiviikkona Takaka jäi taakse kun ajoimme pohjoisrantaa myötäillen Pictoniin, pieneen, muutamalla matkamuistomyymälällä, pubilla ja hyvällä intialaisella ravintolalla varustettuun peruskaupunkiin. Pictonista kulkee lauttayhteys Wellingtoniin ja laiva oli varattu seuraavaksi aamuksi. Kuten oli pientä epäonnea Balilla laivamatkan kanssa, niin tälläkin kertaa laiva oli tunnin myöhässä. Hupaisaa oli, että laivan terminaalissa ei tullut pahoittelevia kuulutuksia itse laivan myöhästymisen takia vaan siksi, koska kahvituspalvelu oli myöhässä…
Marlboroughin saarien välistä pilkottaa valtameri.
Itse laivamatka oli leppoisa. Ilma oli aurinkoinen ja Ville vangitsi uudella Nikonillaan Marlborough Soundsin vuonomaisemia. Kolmen tunnin kuluttua tuli Wellington näkyviin ja laiva lipui satamaan. Rajallisen aikataulun takia olimme päätyneet siihen, ettemme yövy Wellingtonissa, vaikka kaupunki olisikin ollut kiinnostava kohde. Ensi kerralla sitten viivytään pidempään… Muutaman tunnin pikavisiittiin sisältyi yleistä haahuilua keskustassa sekä matka kaapelikärryllä mäkeä ylös kasvitieteelliseen puutarhaan, missä oli erityisen hieno ruusutarha.
Kukkasia.
Törmäsimme satama-alueella vahingossa TV:stäkin tuttuun Sea Shepherd -järjestön Bob Barker -laivaan, jolla häiritään valaanpyyntiä.
Bob Barker.
Yöksi ajoimme tunnin verran Wellingtonista pohjoiseen Paraparaumun rantakaupunkiin. Majoituimme historialliseen, vuodesta 1923 lähtien majatalona toimineeseen Barnacles Seaside Inniin. Rakennuksen sisätilat olivat täynnä vanhoja valokuvia ja tarinoita talon ja alueen historiasta. Ilta menikin niitä lukiessa.
Kiitos Jeppis tiedosta. Tässä suora linkki Avara luonto -jaksoon: http://areena.yle.fi/video/1329588442561
Soffi
Kaikille tiedoksi: Tänään oli TV:ssä Avara luonto-sarjassa juttu Uudesta Seelannista. Löytyy YLE Areenasta.
Avara luonto: Elämän mahti: Osa 1/6 Uusi-Seelanti. Millaisia ainutlaatuisia lintuja Uuden- Seelannin saarilla asuu? Eläin- ja kasvimaailma on kehittynyt todella erikoiseksi, sillä saaret olivat eristyneinä muista mantereista 80 miljoonaa vuotta.
Hej Ale!
Tehän ehditte siis nähdä paljonkin eteläsaarta. Ja itse en olisi ikinä uskaltanut mitään swingejä, huh! 😀 Eteläsaarella tuli usein mieleen, että niissä maisemissa olisi kyllä upeaa tehdä muutaman päivän vaellus hevosen selässä.
Meiltä jäi Arrowtown väliin..täytyypä yrittää korvata sekin puute joskus. Kiitti vinkeistä, ainakin Aucklandin museo ja kiiwit eläintarhassa täytyy nähdä. Meiltä alkaa päivät loppua kesken, joten Waitomo jää väliin, mutta kenties Whangarein luolat toimivat korvikkeena. Loppuaika pyöritään pohjoisessa ja muutama päivä Aucklandissa.
Hyvää ja sujuvaa kotimatkaa, toivottavasti jetlag ei kestä päivätolkulla.
S
Moi taas!
Meidän eteläsaaren reissu on kans jo ohi. Käytiin mm. Invercargillissa, Te Anaussa, Wanakassa, Milford Soundilla, Haastissa, Arrowtownissa ja tietty Queenstownissa (jossa käytiin kokemassa mahankääntäjä Nevis Swing). Arrowtown oli ihana!
Olipa kyllä mahtavia maisemia! Mutta siellä tosiaan oli aivan sairaan kylmä. Paljon kylmempi kuin täällä pohjoisessa.
Missäs ootte suunnitellu käyvänne täällä pohjoissaarella?
Jos meette kattoon matoja Waitomoon, suosittelen yöpymispaikaks B&B Big Birdiä. Siellä pitää pikkuista farmia ihastuttava vanha rouva miehensä kanssa, ja aamupalaks saa viidellä dollarilla strutsinmunaa (muiden herkkujen lisäks). 🙂
Auckland on tullu tutuks, kun täällä pääasiassa asustellaan. Aucklandin museo on käymisen arvonen. Siellä menee helposti monta tuntia. Pääsymaksu on 0-10 dollaria per naama, omantunnon mukaan. Akvaario ja eläintarha varsinkin oli kans jees.
Torstaina me lähdetäänkin jo takas Suomeen. Pitäkää te paikka pystyssä! 😉