Reissu

Lähdimme kohti Tahitia torstai-iltapäivänä ja lento oli perillä iltakymmeneltä keskiviikkoiltana. Air Tahiti Nuin koneessa oli hyvä palvelu: meille tarjoiltiin ensi kättelyssä tuoksuvat tropiikin kukkaset korvan taakse. Myös ruoka oli maukasta lentokoneruuaksi ja drinksua olisi saanut ilmaiseksi niin paljon kuin kehtasi pyytää. Tyydyimme kuplivaan ja olueen. Seuraava kukkaerä annettiin lentokentällä maahantuloilmoitusta vastaan vatsatanssijan ja kitaristien esiintyessä vieressä. Turismi lienee tämän valtion pääelinkeino.

Meitä oli vastassa majapaikan omistaja Ralph ”no problem” Sanford, entinen ammattisurffari, joka tyttärensä kanssa kyyditsi meidät Paeaan, Tahitin länsirannikolle. Saimme nukkumapaikaksi oman mökin rannalta ja terassilta näki, kuinka kuu paistoi upeasti ja tähtiä vilisi taivaalla.

Tältä näytti yösijamme. Puun alla oli leppoisaa lueskella.

Aamulla oli jännittävää herätä katsomaan, millaiseen paikkaan sitä on tultu. Taaroa Lodgessa on pari erillistä majaa, joista toinen on siis meidän käytössä ja isompi tupa, mistä löytyy useampi nukkumapaikka. Viihtyisällä pihalla on aurinkotuoleja ja varjostavia puita, kajakkeja ja surffilautoja. Pihalla vilistää päivisin rapsutteluista pitävä koira ja öisin pullukka lemmikkijänis, joka hotkaisi hetkessä tarjoamamme porkkanapalaset. Niin, ja tietenkin meri koralleineen pauhaa vieressä. Kävimme yhtenä päivänä snorklaamassa ja Ville näki pienen hain uivan karkuun, joita rannan matalikolla uiskentelee useita mutta jotka Ralphin mukaan ovat ”no problem”. Haineviä liikkui monena iltana veden pinnalla.

Rauhallista rantaa Taaroa lodgen edustalta.

Pihalta näkee suoraan viereiselle Moorean saarelle, joka on ainoa näköpiirissä oleva saari. Moorean terävät vuorenhuiput ovat dramaattisen näköisiä kaukaa katsottuna.

Moorean saari. Saaren yllä on usein muhkeita ukkospilviä.

Teimme paikan päälle retken lauantaina. Ensin menimme paikallisbussilla pääkaupunkiin Papeeteen ja katselimme laivaa odotellessa kaupunkia. Katamaraani oli puolessa tunnissa perillä. Olimme ajatelleet ottavamme järjestetyn kiertoajelun saaren ympäri, mutta valitettavasti ne kestivät niin kauan, ettemme olisi ehtineet viimeiseen palaavaan laivaan. Sen sijaan teimme erittäin hiostavan ja uuvuttavan kävelyn sataman läheisyydessä. Kun pääsimme takaisin Papeeteen, ei paluubussia näkynyt missään, koska Tahitilla bussiaikatauluja ei käytännössä ole. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen otimme lopulta yhteistaksin parin ranskalaisturistin kanssa. Retki oli hieman susi, mutta tulipa käytyä.

Vehreää Mooreaa.

Parasta Tahitilla on, kuten muissakin trooppisissa paikoissa oleilu, lueskelu, syominen, uinti, torkut ja muiden lomalaisten kanssa seurustelu kun siltä tuntuu samalla kun päivät kuluvat hitaasti. Yksinkertaista elämää.

Auringonlaskuja oli mukava katsella.