Chilen toiseksi viimeinen pysäkki oli Castro Chiloen saarella. Bussimatka Valdiviasta Castroon vei reilut puoli päivää, mutta sisälsi pienen virkistävän lauttamatkan ennen saarelle pääsyä. Chiloen maisema on kumpuilevaa maaseutua ja paikoitellen tuli mieleen Catlins Uudessa-Seelannissa. Erikoista Chiloessa on vanhat puukirkot, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintölistalle. Castronkin keskipiste on puukirkko, mutta rannikkokaupunki on tunnettu erityisesti värikkäistä taloista, jotka on rakennettu osaksi veden päälle paalujen varaan.
Merivesi oli matalalla Castron paalutalojen edustalla.
Viimeiset päivät oli varattu Santiagolle, joten nykäisimme kerralla 17 tuntia yöbussilla takaisin pääkaupunkiin. Taas täytyy kehua Chilen bussikalustoa ja palvelua. Siistissä yöbussissa oli vain 24 istumapaikkaa, joten tilaa oli vääntää penkki vaakatasoon ja avulias henkilökunnan setä tarjoili ilta- ja aamupalat sekä limonaatit jäillä, huolehti, että peitto löytyi ja laittoi ripeästi verhot kiinni, kun matkustajat kävivät nukkumaan.
Vaihtelun vuoksi majoituimme ydinkeskustan länsipuolelle Cathedral-kadun varrelle kun edellisellä kerralla asuimme itäpuolella Vicuna Mackennan varrella. Valinta osui kohdalleen, koska lähikortteleista löytyi nyt niitä ruokapaikkoja, joita jäimme ensimmäisellä visiitillä kaipaamaan. Hostellin vieressä oli pieni puisto ja sen ympärillä viihtyisiä kahviloita ja muita ravintoloita. Vähän kauempaa löysimme mainion sushiravintolan. Parasta olivat kuitenkin jäätelöbaarit. Irtojäätelöä myytiin lähes joka kahvilassa, valikoima oli kattava ja jäätelöä oli myös saatava päivittäin.
Erään lähikahvilan sisustuksessa oli käytetty vanhoja ompelukonepöytiä. Sellaisen ääressä mutustimme empanadoja.
Suunnitelmissa ollut viinitilakierroskin toteutui viimein. Metro kuljetti meidät Concha y Toron tilalle Maipon laaksoon. Kyse ei ole mistään pienen tuotannon viininvalmistuksesta vaan yhdestä isoimmasta viiniyrityksestä maailmassa. Kaikki varmaan tuntevat Casillero del Diablo -brändin. Opastettu kierros vei meidät katsomaan erilaisia viiniköynnöksiä Chardonnaysta Carmenereen, kävimme viinikellarissa ja arvioimme juustojen ja sommelierin kanssa neljää erilaista Marques de Casa Concha -viiniä. Syrah vuodelta 2009 vei voiton herukkaisuudellaan. Kierros oli tietysti mielenkiintoinen, mutta olisin lisäksi halunnut tarkastella isoa tuotantolaitteistoa. Koulussa tuli joskus tehtyä viiniä pienissä erissä, mikä on hieman eri juttu.
Paholaisen kellari.
Tarza: Toivottavasti viimeisin päivitys korvaa taannoista odottamisen tuskaa 🙂
Jebbis: Repussani olevan suomalaisen kalenterin mukaan mennään, joten juhlistimme päivää syömällä kahvilassa täytettyjä lettuja. Ville kiittää onnitteluista.
Täälläpäin maailmaa on tänään Villen nimipäivä. Onkohan siellä? Onnea joka tapauksessa. Jäätelöt sen kunniaksi?
Arvatkaapa kuinka paljon jo odottelin tätä blogia? Hienoa, että kaikki edelleen hyvin. No, minä en ole koskaan kuullutkaan Casillero del Diablosta, yllättävää???
t.Tarza, ja Jape myös