Lähdimme sunnuntaina Cuscosta yöbussilla rannikolle pieneen Paracasiin. Reitti kulki Abancayn kautta Andien yli. Cuscon bussi oli neljä tuntia myöhässä osaksi siksi, että matkalla pitkä rekka oli suistunut rankkasateella ojaan ja sitä oli hankala ohittaa tiukassa mutkassa ja alamäessä. Hidastuksesta huolimatta saimme nukuttua bussissa aika hyvin ja aamulla kun heräsimme, tie mutkitteli uskomattomissa maisemissa, kivikkoisten mutta vehreiden andien rinteillä. Siitä luonto muuttui pikkuhiljaa kuivemmaksi kunnes jäljellä oli enää hiekkaisia vuoria. Kun vuoret loppuivat, pääsimme Nazcaan, missä vaihdoimme bussia. 22 tunnin matkaamisen jälkeen olimme viimein olimme perillä meren rannalla.
Jos tarkkaan katsoo, löytää kuvan keskeltä pingviinin.
Paracasin edustalla on Ballestasin saaret, jonne teimme opastetun veneretken. Saarilla elää miljoonia merilintuja sekä merileijonia. Näimme suulia, Humboldtin pingviinejä, perun pelikaaneja, merimetsoja, uhanalaisia inkatiiroja, kuukauden ikäisiä merileijonan poikasia pötköttelemässä emon kanssa ja yksi delfiinikin vilahti veden pinnassa. Linnut tuottavat guanoa, jota on hyödynnetty lannoitteena jo inka-ajoista lähtien.
Aavikko ja meri.
Paracasin eteläpuoleinen rannikkoalue on rauhoitettu. Kiersimme katselemassa paikkoja minibussilla läheisessä Paracasinniemessä. Kävimme myös viisastumassa mielenkiintoisessa näyttelyssä, joka käsitteli alueen biologiaa. On erikoisen näköistä, kun merenrannalta alkaa heti aavikko. Kylmän Humboldtin merivirran ansiosta Paracasissa sataa vain pari milliä vuodessa. Vedessä on paljon planktonia ja sitä myöten myös kaloja, joten linnut viihtyvät. Rannikko on muinoin ollut merenpohjaa ja aavikkohiekan seasta löytyy kotiloiden fossiileja. Rannalla on punahiekkaista rantaa, mutta myös korkeita jyrkänteitä, joiden yllä liitelee punapäisiä korppikotkia.
Keskiviikkona palasimme Limaan tuttuun Mirafloresiin. Torstaina otimme kaupungin keskustan haltuun. Kävimme katsomassa luita San Franciscon munkkiluostarissa, jonka katakombeihin on haudattu ainakin 25 000 ihmistä. Sillä tapaa pääsee kuulemma nopeammin herran tykö. Luostarissa on myös kirjasto, jossa on niteitä 1400-luvulta asti. Keuhkot täynnä kirja- ja luupölyä jatkoimme lounaalle, missä tilasin tietämättäni naudanmahapataa cau cauta. Ruokakokemus oli syötävä, mutta suutuntuma vähän kuin purukumia jauhaisi. Nyt on koettu, joten ei tarvitse tilata toiste. Villen asiantuntijalausunnon mukaan maha maistuisi paremmin rapeaksi paistettuna. Kenties tarjoilemme naudan mahaa sitten kuvailtamissa!?
"Merisiili ja kampasimpukka lomalla"
Kuten aikaisemmin mainitsin, visiitin Perussa kruunasi kolmen tunnin illallinen Astrid & Gaston -ravintolassa, joka on päässyt arvostetulle San Pellegrinon 50 maailman parhaan ravintolan listalle. 11 annoksen maistelumenua voitte käydä tutkailemassa ravintolan sivulla. Annoksissa käytettiin tyypillisiä perulaisia raaka-aineita, joita olemme syöneet viime viikot yksinkertaisemmassa muodossa: maissia, kvinoaa, limettiä, papuja ja hedelmiä. Yksi mainioimmista annoksista oli ”marsua kiinalaisessa valeasussa”, toisin sanoen marsua tarjoiltiin Pekingin ankan tapaan rapeaksi paistettuna, maissiletun, kasvissuikaileiden sekä hoisinkastikkeen kanssa. Lihan maku ja rakenne on kanan ja jäniksen välimaastosta.
Päätän peruraporttini täältä tähän.