Reissu

Puolitoista viikkoa Balilla on sisältänyt enimmäkseen pötköttelyä varjossa, mieluiten tuulettimen alla.

Saarelle saavuttuamme otimme oitis taksin Sanur -pikkukaupunkiin, missä vietimme yhden yön ennen siirtymistä läheiselle Nusa Lembongan -saarelle. Sanuria emme tutkineet sen kummemmin, mutta teimme kävelyretken rannalla ja ostin samalla kesäkengiksi flipflopit (tinkimisharjoitus!). Majapaikkana oli kotoisa Watering Hole, jossa oli hyvin hoidettu balilainen puutarha ruukkukasveineen ja häkkilintuineen. Aika monessa täkäläisessä majapaikassa on ollut häkkilintuja, joiden komeaan luritukseen on saanut herätä aamuvarhaisella.

Aamulla lähdettiin paatilla Nusa Lembonganille, joka on pieni, 7000 paikallisen asuttama vehreä saari Balista kaakkoon. Paikalliset harjoittavat merilevän kasvatusta ja ranta on hyödynnetty pitkälti levän kuivatuspaikkana. Lembonganilla ei ole (ainakaan vielä) paljon turisteja eli tunnelma oli mukavan rauhallinen. Saarella on vain yksi kapea tie, joten autojakaan ei ole kuin pari. Sen sijaan kukkoja löytyy sitäkin enemmän. Joka taloudessa on vähintään kaksi kukkoa, jotka kiekuivat pitkin päivää ja välillä yölläkin. Kuten muutkin turistit, vuokrasimme majapaikan rannalta. Bungalowimme oli yksinkertainen, mutta hauskannäköinen, ulkoilmavessalla ja kattotuulettimella varustettu heinäkattoinen maja.

Nelisen päivää kului nopeasti rannalla kävellessä, syödessä ja nukkuessa. Kuten joulutervehdyksessä tuli mainittua, kävimme sentään jouluaattona snorklaamassa komeita koralleja ja kaloja. Sadekaudesta huolimatta saarella tihkui vettä vain kerran, mutta päivittäin saimme ihailla komeita ukkospilviä ja salamointia vastarannalla Balin yllä.

Joulupäivänä oli aika jatkaa eteenpäin. Saimme kyydityksen pienellä veneellä, jolla kuljetettiin vesikanistereita Balille täytettäväksi. Veneen määränpää oli Kusamban kylä, josta jatkoimme autolla naapuriin Padang Bain kalastajakylään pariksi yöksi. Padang Baista on hyvät laivayhteydet lähialueille, kuten itäiselle Lombokin saarelle, joka kuuluu Nusa Tenggaran isoon saariryhmään. Matkustamme noin viikon päästä Padang Baista Gili Airin saarelle Lombokin edustalle.

Padang Baissa kävimme uudelleen snorklaamassa, tosin korallit eivät olleet tällä kertaa yhtä komeita, ja osa valitettavasti tuhoutunut, mutta onneksi kalat olivat edelleen värikkäitä. Asustimme Dharma Homestay -majapaikassa, jossa pääsi hieman näkemään balilaista elämänmenoa, koska omistajaperhe asui samoissa tiloissa. Naapuritalossa raikui molempina päivinä rumpujen säestämät yhteislaulut ja kukot kiekuivat edelleen. Tutustuimme aamupalapöydässä saksalaismieheen, joka oli naimisissa perheen tyttären kanssa. Hän suositteli meille läheistä uimarantaa ja Martini´s -nimistä ruokapaikkaa. Lähdimme oitis rannalle, joka oli lupausten veroinen, hurjat aallot meinasivat viedä mennessään. Kun oli pari kertaa mennyt kuperkeikkaa aaltojen mukana, oli melkein hauskempaa katsella rannalta, miten paikalliset lapset sukeltelivat ammattitaidolla vaahtopäihin.

Martini´s -ravintolaa pyöritti samanniminen nainen, jonka valmistamat annokset olivat halpoja, jättikokoisia ja todella herkullisia. Myös Martini itse oli mahtava mamma, aina aurinkoinen. Ravintolassa on vain pari pöytää ja asiakkaina aina sama jengi kaikenmaalaisia ihmisiä, joita ei näyttänyt yhdistävän muu kuin Martinin hyvän ruuan arvostus ja ahkera Bintang-oluen juonti. Oli röyhkeä hollantilainen, ketjussa polttava saksalaismummo, hyväsydäminen ja pohdiskeleva ranskalaispappa yms. mutta kummallisimpana itsetietoinen, teennäinen ja muita halveksiva jenkkimies. Ensimmäisellä käynnillä saimme seurata mielenkiintoista keskustelua, kun ko. jenkki ja eräs australialainen väittelivät maailmanpolitiikasta. Lopputuloksena jo vihasta punaiseksi muuttunut jenkki kääntyi kaikkia paikalla olevia vastaan löytäen vikaa joka kansallisuudesta. Seuraavana päivänä jenkki istui yksin toisessa pöydässä ja kaikki muut toisessa.

Kauniita näkymiä Mundukissa.

Viime keskiviikkona jatkoimme sisämaan vuorille sateiseen ja viileään Mundukiin Balin toiselle puolelle. Matkalla pysähdyimme Pura Ulun Danu Bratan -temppelissä Danau Bratan -järven rannalla. Hiljaisessa Mundukissa oli varaa valita, mihin mennä asumaan. Valitsimme kodikkaan ja tilavan mutta edullisen huoneen Guru Ratna -majatalossa. Saapumispäivänä satoi rankasti, mutta seuraavana aurinkoisena aamuna teimme pitkän opastetun patikonnin riisipelloille, hedelmäplantaaseille ja kahdelle korkealle vesiputoukselle. Viikon makoilu tuli ainakin korvattua, koska olimme aivan rikki neljän tunnin vaelluksesta mäkisillä ja paikoittain vaikeakulkuisilla poluilla. Eikä olisi edes varaa ruikuttaa, koska paikalliset kulkivat samoja reittejä pelkät läpsyt jalassa ja useimmiten raskaat kantamukset pään päällä ja silti hymy kasvoilla.

Iltaruoalla kävimme naapurin majapaikassa. Saimme merileväkeittoa kanalla ja viihdytyksenä paikan isäntä soitti jännän kuuloista ksylofonin näköistä rindikiä.

Koska vaatteet alkoivat olla märkiä, jouduimme harmikseni jättämään kauniin Mundukin ja tulimme eilen pohjoisrannalle Lovinaan. Lovinassa on vaihteeksi paljon enemmän turistimeininkiä, joten saa nähdä, millaiset uuden vuoden juhlinnat on luvassa. Huomenna jätetään ranta ja siirrytään takaisin riisipeltojen äärelle Tirta Ganggaan.

Red coral -vesiputous, Munduk.

Hyvää uutta vuotta!

Soffi