Reissu

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta kun Hong Kongissa aika vaan hurahti kaupunkia tutkaillessa. Nyt ollaan Balilla, mutta kerrataanpas Hong Kongin visiittiä.

Menomatkasta tuli kokonaisuudessaan aika tuskainen. Lentoa edeltävänä aamuna oli noustava jo viiden aikaan ja yöunet jäivät molemmilla vähäisiksi vessassa ravaamisen takia. Otimme Pekingin hotellilta taksin lentokentälle. Pekingin tiet olivat aikaisen lähdön ansiosta kerrankin ruuhkattomat, lukuunottamatta pahannäköistä kolaria moottoritiellä josta aiheutui vartin jonotus.

Hetki lentokoneessa istuskelun jälkeen tuli kapteenilta ilmoitus, että koneen toisessa moottorissa on tekninen ongelma, joten kello kymmenen lähtö hieman viivästyy. Kaikkia matkustajia pyydettiin kuitenkin jäämään paikalleen. Vajaa tunti sen jälkeen ilmoitettiin, että vika on paikannettu ja korjaustoimenpiteiin ryhdytään. Istuimme kaiken kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia koneessa, kunnes kapteeni totesi, ettei vikaa saada korjattua. Kaikki palasivat siis lähtöaulaan ihmettelemään. Matkustajien joukossa oli pari aika äreää tapausta, jotka alkoivat saman tien piinata paikalla olevaa lentoyhtiön edustajaa. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa mitään mihinkään. Epätietoisissa tunnelmissa lähdimme hakemaan matkatavaroita, jonka jälkeen koko konkkaronkka kuskattiin paikalliseen hotelliin odottelemaan ja syömään, luonnollisesti lentoyhtiön piikkiin. Hotelli oli hulppea ja ruokatarjoilu samoin, tarjolla oli kaikenlaista intialaisesta sushiin ja suklaaputouksesta ainakin kymmeneen erilaiseen kakkuun ja eksoottisiin hedelmiin. Pakko oli mutustaa herkkuja vaikka maha vähän oireilikin.

Lento lähti lopulta kuuden aikaan illalla. Meillä ei ollut majoitusta varattuna etukäteen, joten soitimme Hong Kongin kentällä useaan majapaikkaan. Kymmenes soittokerta tuotti tulosta ja pääsimme yöksi Kowloonin Yau Ma Tein kaupunginosaan Golden Island Guesthouseen. Juna ja metro -yhdistelmä matkustustapana olisi epäilemättä ollut hieman halvempi, kuten eräs avulias britti meille neuvoi lentokentällä, mutta kymmenen jälkeen illalla ei enää ollut energiaa lähteä selvittämään reittiä. Suuntasimme siis taksitolpalle. Taksimatka kannatti, koska maisemat valaistusta kaupungista olivat mykistävät. Niin mykistävät, etten tajunnut ottaa kuvia.

Majapaikkamme oli söpö pieni huone omalla pikkuruisella WC:llä yhdeksännessä kerroksessa. Ikkunasta näkyi hienosti varsinkin iltaisin liikenteen vilinä, kirkko ja lähirakennusten valaistus. Omassa sängyssäni patjan alla asusti jotain torakan tapaisia otuksia, mutta ne eivät onneksi livistäneet sängyn päällä, joten elimme sulassa sovussa.

Pekingin jälkeen oli virkistävää päästä Hong Kongin kansainvälisempään ja modernimpaan ilmapiiriin. En tiedä, johtuiko paikallisista kaksikerroksista busseista vai tunnelmasta vai mistä, mutta ajoittain Hong Kongista tuli Lontoo mieleen. Kaupungin tekee myös viihtyisäksi sen vehreys ja tähän aikaan vuodesta on juuri sopiva lämpötila kaupunkimatkailijalle, vajaa 20 astetta.

Meillä oli kolme kokonaista päivää aikaa tutkia kaupunkia. Liikkumista varten hankimme octopus-kortin, johon sisältyi sopivasti kolmen päivän rajaton matkustaminen metrolla ja yksisuuntainen matka airport express -junalla lentokentälle. Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina 17. joulukuuta käppäilimme keskustassa ympäriinsä katsellen paikkoja. Luonnonystävänä oli heti päästävä HK:n eläintarhaan ja kasvitieteelliseen puutarhaan, mikä olikin hieno paikka ja jossa eläimillä kerrankin näytti olevan siedettävät oltavat (toisin kuin vaikka Pekingin vastaavassa). Kohokohdat olivat ehdottomasti laiskiainen sekä tyynesti paikallaan möllöttävä oranki. Hieno oli myös Hong Kong -puistossa oleva Edward Youde -lintutarha. Verkolla eristetyssä puutarhassa  pääsi näkemään lähietäisyydeltä kymmeniä tropiikin lintulajeja. Ja molemmat olivat ilmaisia.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä Peak tramilla ylös kohti Hong Kongin huippua eli Victoria Peakia. Vaunuun pääsyä piti jonottaa reilu tunti väentungoksessa. Pitkä kävely lämpimässä ilmassa ja jonotus ruuhkassa, mahatautioireet ja liian vähäinen nesteytys aiheuttivat sen, että meinasin pyörtyä odottaessamme tramia. Oli pakko istua alas ja ottaa hetki happea ennen kyytiä. Heikotus meni onneksi pian ohi ja päästiin matkaan. Matka oli jännittävä ja mielenkiintoista on, että Peak tram on kulkenut jyrkkää mäkeä ylös ja alas jo 1800-luvun lopulta asti. Perillä oli nähtävissä hauskoja kuvia eri vuosikymmenien ajokeista.
Illalla tutustuimme majapaikkamme lähikatuihin, mm. Temple Streetin kauppakatuun. Ville tinki itselleen hienon retkilaukun.

Hong Kongin huipulta

Viimeisenä päivänä suuntasimme metrolla kohti Lantau-saarta, missä lentoasemakin sijaitsee. Lantaulla on useita korkeita kukkuloita ja niitä pääsee ihailemaan korkealla ilmassa kulkevalla ”kaapelikärryllä”. Vaihteeksi pääsimme jonottamaan kärryyn pääsyä, mutta oli se vaivan arvoista. Kärryn päätepysäkki on Ngong Pingin turistikylä, jossa sijaitsee 34 metriä korkea Buddha-patsas, muuta jännää ei pysäkki tarjoa. Jatkoimme matkaa bussilla saaren toista puolta Mui Wo:n kylään, josta on lauttayhteys takaisin Hong Kongin saarelle.

Kauemminkin olisi voinut Hong Kongissa viettää aikaa. Seuraavana päivänä kuitenkin jatkettiin Balille, siitä pian lisää.

Soffi