Pari huomiota kiinalaisten tavoista:
He ovat mestareita etuilemaan jonossa.
Heillä, myös naisilla, on tapana julkisesti ja äänekkäästi koristaa kurkkua ja syljeskellä kadulle tai jopa ravintolan lattialle, kuten tänään saimme todistaa.
He eivät juuri kiinnitä huomiota ulkomaalaisiin, paitsi tarkoituksellisesti turistikohteissa.
Koiranulkoiluttajilla on mukanaan keppi, jolla näppärästi voi ojentaa kuritonta hauvaa. Todistimme myös erään pekingiläisisän kasvattavan itkevää lastaan läpsimällä tätä poskille.
Lauantaina Tiananmenin aukiolla nuori kiinalaistyttö tuli juttelemaan mukavia, kun istuskelimme aukion reunalla pitämässä juomataukoa. Hän kyseli perusjuttuja, mitä turisteilta yleensä udellaan, kuten mistä tulemme, mitä pidämme kaupungista jne. Itsensä hän esitteli opiskelijaksi, joka on tullut väliaikaisesti Pekingiin, ja kertoi mm. että asuminen on pääkaupungissa kallista, mutta palkka parempi. En kuitenkaan tullut kysyneeksi, mitä hän tekee työkseen. Hän halusi omien sanojensa mukaan harjoitella englannin puhumista, siksi tuli juttelemaan. Ihan hauska oli jutustella paikallisen kanssa, mutta hieman kummallista oli, kuten Villekin jälkeenpäin kommentoi epäilyttäväksi, se, että hän yhtäkkiä alkoi kovasti kehua pipoani, joka on aivan yksinkertainen pesussa kutistunut musta H&M:stä ostettu riepu. Eipä siinä mitään, saahan sitä kehua vaikka kengännauhoja. Lopuksi tyttö ehdotti että olisi hauska jutella enemmänkin jossain lähikuppilassa, hän kertoi tietävänsä sopivan paikan. Kieltäydyimme ja jatkoimme matkaa.
Pidin tyttöä ihan viattomana ja uskoin alkuun, että hän tosiaan halusi vain uteliaisuuttaan jutella, mutta Ville oli paljon epäluuloisempi. Epäilykset heräsivät minullakin, kun lähes sama homma toistui noin tuntia myöhemmin Oriental Plazan ostoskeskuksen edessä. Tällöin kaksi kiinalaisnaista tulivat juttelemaan ja kyselemään seuraa turistikadulle ja drinksuille. Tuloksena oli kiitos ei tälläkin kertaa. Olisimme kai päätyneet johonkin ylihintaiseen teekuppilaan ja itse asiassa matkaoppaassakin oli varoitus vastaavanlaisista houkuttelijoista.
Mitä tulee normaaliin kaupankäyntiin poissa turistikohteista, pekingiläiset vaikuttavat olevan varsin rehellistä kansaa. Samat hinnat pätevät sekä paikallisille että ulkomaalaisille. Toisin oli käydessämme pari vuotta sitten Kairossa, jossa sai jatkuvasti olla tarkkana ettei meitä rahastettu liikaa. Tämän reissun aikana tulee toivottavasti opittua tunnistamaan epäilyttävät tyypit ja tilanteet sekä lisäksi tinkimisen jalo taito.
Perjantaina on lähtö Hong Kongiin, mutta sitä ennen olisi vielä syötävä Pekingin ankka ja käytävä Kiinan muurilla. Hyppäämme huomenna tiistaina bussiin kohti pohjoista Huanghuan muuria. Bussilla emme ole täällä vielä matkustaneetkaan, koska metrolla pääsee todella kätevästi ja halvalla ja jalat hoitavat loppumatkan.
Lopuksi vielä pari kuvaa Kesäpalatsista, joka on ollut tähän asti hienoin nähtävyys kauniiden maisemien ansiosta.
Soffi
Ei näkynyt mahoja Pekingin kolkossa viimassa, onneksi 🙂
Jo kaksi postausta, super! Taisitte missata miehiset kaljamahojen esittelyt viileämpien ilmojen vuoksi… Hieno kuva palatsista.