Reissu

Lentokoneen laskeutuessa tähyilin ulos koneen ikkunasta ja mahaa kouraisi jännityksestä: tänne asti olemme tulleet, maailman eristyneimmälle saarelle. Chileen on matkaa 3700 kilometriä, länsipuolisille saarille vielä pidempi matka. Lisäksi minulle uutta oli ensimmäinen kerta espanjankielisessä kohteessa.

Kiitorata on saaren ainoan kylän, Hanga Roan, kupeessa ja pieneen lentoasemahalliin käveltiin suoraan kiitoradalta. Kotoisaa verrattuna vaikka Pekingin järkälemäiseen avaruusaluslentokenttään. Kuulimme myöhemmin oppaaltamme, että kiitorata on suunniteltu ja laajennettu USA:n avaruussukkuloiden hätälaskeutumisia varten noin 4 kilometrin pituiseksi.

Meitä tultiin hakemaan kentältä ja ennen Te´ora-majataloon menoa ajoimme läpi kylän samalla kun kuskimme kertoi missä on hyvät ravintolat, pankki, pyöränvuokrauspalvelu, uimapaikka yms. Ensimmäiset moai-patsaat nähtiin jo tässä vaiheessa kylän rannalla. Te´oran omistaa kanadalainen Sharon, joka kertoi täydellisellä englannillaan tarvittavia tietoja Pääsiäissaaresta. Te`oran vaaleanpunainen talo oli meren rannalla. Huoneestamme oli näkymä merelle ja etenkin öisin oli mukavaa kuunnella aaltojen vyörymistä karuun ja mustaan rantakivikkoon.

Yölento jätti unet vähäisiksi, joten päätimme levätä ensimmäisen päivän ja ryhtyä tutkimaan saarta seuraavana päivänä keskiviikkona, jolloin kävelimme katsomaan toista saaren kahdesta suuresta kraaterista. Rano Kau on saaren eteläkärjessä Hanga Roan alapuolella. Kuljimme aluksi rantaa pitkin ja jatkoimme sisämaahan päin mäenrinnettä ylös. Oli yllätys, miten hieno paikka Rano Kaun kraateri on. Halkaisijaltaan 1,6 kilometrin pituisen kraaterin pohjalla on järvi, jossa kasvaa saaren alkuperäisiä kasveja. Järvi on siis oma tarkoin suojeltu ekosysteeminsä. Kraaterin reunalla on Orongon seremoniallinen kylä, missä ihmettelimme matalia kivimajoja. Matkalla rannalla oli luola, jonka seinillä oli alkuperäisasukkaiden maalauksia sekä yksi ahu yhdellä moailla.

Rano Kaun kraaterijärvi.

Ahu tarkoittaa kiviperustaa tai alttaria, jonka päällä yleensä on yksi tai useampi moai-patsas. Suurin osa Pääsiäissaaren ahuista on alkuperäisasussaan eli perusta on yleensä sortunut tai maa-aineksen peitossa ja mahdolliset moait kaadettuina vieressä. Jo ennen kuin eurooppalaisia oli tullut saarelle, saaren asukkaat tuntemattomasta syystä hylkäsivät kulttuurinsa valmistaa ahuja ja moai-patsaita ja muita kivikaiverruksia. Moait kaadettin ja patsailta poistettiin myös silmät jotka ilmeisesti murskattiin. Vain yhdellä saaren moai-patsaista on silmät jäljellä ja on mysteeri, miksi näin on. Kuuluisa Ahu Tongariki, jossa 15 moai-patsasta seisoo rivissä, on siis kunnostettu, viimeksi 1990-luvulla.

Paljon lisää mielenkiintoista historiaa opimme torstaina opastetulla kierroksella. Kiersimme pienessä kuuden hengen ryhmässä kaakkois- ja pohjoisrannan nähtävyyksillä. Meillä oli vain englanninkielinen opastus ja oppaamme Tiare tiesi vastaukset joka ikiseen ryhmän esittämään kysymykseen, joten olimme onnekkaita opastetun kierroksen saamisessa. Samoilla paikoilla kiersi nimittäin myös paljon suurempia ryhmiä. Isommissa ryhmissä asiat selostettiin monella kielellä, mikä vaikutti vaivalloiselta. Vaikuttavinta oli nähdä Ahu Tongariki sekä Rano Rarakun kraateri, jonka kalliorinteillä moait kaiverrettiin ja missä valmistuksen eri vaiheissa olevia patsaita on erityisen runsaasti siellä täällä. Kierroksen lopuksi vietimme tunnin saaren hiekkarannalla Anakenassa.

Taustalla Rano Raraku, jonka kalliosta moait muotoiltiin.

Hanga Roassa ja melkein missä vaan on paljon katukoiria ja ”katuhevosia”. Sharonin mukaan paikalliset hankkivat aikaisemmin hevosia, mutta eivät jaksaneet pitää niistä huolta, joten päästivät ne vapaaksi saarelle laiduntamaan. Sen vuoksi hevosia kävelee vastaan kylänraitilla autojen seassa. Hevosiin on polttomerkitty omistajan puumerkki, jotta ne voidaan tunnistaa. Käytännössä siihen on harvoin tarvetta. Koirien käsittelyssä ollaan julmia. Koirien määrää harvennetaan jättämällä myrkytettyjä syöttejä ympäri saarta ja jonkin ajan kuluttua kuolleet eläimet kerätään pois. Annoin kuumana päivänä yhdelle vastaan tulleelle läähättävälle koiranressukalle vettä, jonka jälkeen se seurasi uskollisesti meidän mukana pari kilometriä melkein majalle saakka. Mieluusti olisin tuonut sen vaikka Suomeen asti…

Espanjaa koitamme sönköttää ja opetella, täällä siitä on ehdottomasti hyötyä, koska englanninpuhujat ovat vähissä. Yllättävän hyvin vanha ranskanopiskelija ymmärtää ainakin kirjoitettua espanjaa.

Kylän paras ceviche.

Minkä haluan vielä nostaa esille, on ruoka. Yllättäen reissun parhaimpia ruokakokemuksia on tullut täältä. Anakenassa söimme muhevaa banaanikakkua välipalaksi. Sataman rantakahvilassa herkuttelimme paikallisella jäätelöllä. Iltaisin olemme mussuttaneet alkupalaksi friteerattuja leipäsiä, jotka täytetään herkullisella salsalla ja sen jälkeen haarukoineet raikkaita cevichejä. Pääsiäissaarella syödään paljon kalaa, mikä sopii meille erinomaisesti. Paikalliset perusravintolat yllättävät myös ruokien ulkonäöllä. Annosten rakentamiseen on selvästi kiinnitetty huomiota ja niitä on koristeltu esimerkiksi kukkasin. Lisäksi käytetyt astiat ovat moderneja.

Matkaoppaassa sanottiin, että lähtiessä on pala kurkussa ja näinhän se on.