Reissu

Lovinan hieman hengettömässä Kalibuktukissa viihdyimme vain pari yötä, koska paikalla ei ollut oikeastaan muuta tarjottavaa kuin matkailijoille suunnattuja majoituspalveluja, myyntikojuja ja ravintoloita, joista etenkin rannalla sijaitsevat olivat ylihintaisia. Löysimme kuitenkin pienen ja edullisemman, mutta laadukkaan warungin (=pieni ravintola) kauempana rannasta ja uuden vuoden aaton vietimmekin syömällä siellä hyvin ja menemällä jo kymmenen aikaan nukkumaan ihan vaan koska nukutti kamalasti. Seuraavana aamuna oli lähtö Tirta Ganggaan, joten olimme pirteinä valmiina matkaan.

Matkustimme, kuten Balilla tähän asti, käyttäen yksityistä kuljetuspalvelua. Nuori mieskuskimme vaikutti hieman juhlineelta, mutta oli vakuuttavasti pukeutunut Shell-logolla varustettuun T-paitaan ja ajoi ikään kuin formulakuski ohitellen muitta mutkitta jokaisen eteen osuneen, joten pääsimme ennätysajassa ja onneksi hengissä toiselle puolelle Balia. Ajoreitti kulki pitkin pohjoisrannikkoa, missä oli paikoitellen kauniita, mustahiekkaisia rantoja ja laavakivimuodostelmia.

Tirta Gangga (Gangesin vesi) on pikkuruinen kylä Balin suurimman tulivuoren, 3142 m korkean Gunung Agungin, kupeessa. Kylässä on kuninkaallinen palatsi/temppeli, jossa on suuria koristeellisia vesialtaita. Palatsiin oli koko uuden vuoden päivän ajan kova trafiikki kun balilaiset kävivät pulahtamassa pyhissä vesissä.

Teimme seuraavina kahtena aamuna kaksi vaellusta läheisille riisipelloille ja metsiin, kävimme myös ihmettelemässä metalliseppien työntekoa ja paikallisen hopeapajan uniikkeja koruja. Saimme majapaikastamme retkille mainion oppaan nimeltä Juli, joka kertoi yksityiskohtaisesti riisinviljelystä, kasvilajeista ym. luontoasioista ja oli myös kiinnostunut vastaavista asioista Suomessa. Juli vaikutti olevan sukua koko kylälle, hän jäi juttelemaan vähintään pari sanaa jokaisen vastaantulijan kanssa ja kertoi meille aina jälkeenpäin, että kyseessä oli serkku tai setä tai naapurin langon pikkuserkku. Hän vei meidät visiitille perheensä kotiin, missä saimme syödä jänniä hedelmiä suoraan puusta, esitteli, millaisia balilaiset kodit yleensä ovat, sai yhden sukulaisistaan kiipeämään palmuun ja tuomaan meille siemailtavaksi nuoret kookospähkinät ja tarjosi maittavat ja mausteiset gado gado -annokset perheensä ruokakojusta. Gado gado on kylmä ruokalaji, jossa tuliseen maustetahnaan on sekoitettu kookoksen lehdissä keitettyä, jäähdytettyä ja paloiteltua riisiä, esikeitettyjä papuja, ituja, pinaattia sekä satay-maapähkinäkastiketta ja joka tarjoiltiin banaanin lehdeltä.

Tirta Ganggan kukkuloilla

Eikä siinä vielä kaikki. Juli kysyi, olemmeko kiinnostuneita kukkotappelusta. Indonesiassa kukkotappelu on kansallinen ”urheilulaji” ja tappeluun tarkoitettuja kukkoja on muutama joka taloudessa. Ja jotta voi sanoa käyneensä kukkotappelussa, niin päätimme mennä.

Juli ja hänen setänsä kuskasivat meidät skootterikyydillä parin kilometrin päähän, missä oli parkissa kylällinen muita ajokkeja ja niiden takana isohko katos. Katoksessa oli kuumaa ja ilma savuista tupakasta ja grillauksesta johtuen. Paikka oli täynnä kaikenikäisiä miehiä, vain pari naista näkyi myymässä nurkassa hedelmiä ja juotavaa. Olimme ainoat ulkomaalaiset, joten saapumisemme ja luulenpa että varsinkin minun saapuminen paikalle herätti runsaasti huomiota. Seuraava kukkotappeluerä oli kuitenkin alkamassa ja ihmisten huomio palautui pääasiaan. Eräs mies tuli juttelemaan Villelle ja antoi vinkin voittavasta kukosta, joten Ville otti vinkistä vaarin ja pisti hurjat 10 000 rupiaa (n. 80 senttiä) likoon. Itse tappelusta ei nähty mitään, koska innokkaammat katsojat jyräsivät eturiviin ja kiipesivät kisa-areenan laidoille peittäen kaiken takana olevilta. Mielenkiintoisempaa olikin seurata muiden innostusta ja eläytymistä taiston aikana ja välissä, kun tsuumailtiin sopivia tappelupareja ja laitettiin panoksia. Aina ennen tappelun alkamista ihmiset huutelivat kannustuksia valitsemalleen kukolle.

Yksi voittajakukoista. Huomatkaa terä kukon jalassa.

Katsoimme muutaman erän ajan menoa katoksessa ja lähdimme sitten. Koko tapahtuma kesti kaiken kaikkiaan kolme tuntia. Villekin viisaasti päätti lopettaa vedonlyönnin, kun oli ensin voittanut 10 000 ja seuraavassa taistossa kärsinyt 20 000 rupian tappion. Mitäs ei toisella kertaa noudattanut neuvonantajan vinkkiä.

Ville mittailemassa Gilin rantaa.

Lähdimme viime keskiviikkona takaisin Padang Baihin yhdeksi yöksi käyden samalla Martinilla pari kertaa syömässä ja torstaina matkasimme laivalla Gili Airin saarelle Lombokin edustalle Balista itään. Gilillä paikalliset ovat muslimeja toisin kuin Balilla, mutta sitä ei huomaa kuin muutaman kerran päivässä kovaäänisistä kaikuvista rukouksista. Saaren tekee mukavaksi se, että täällä ei ole muuta liikennettä kuin ponikiesit. Täällä ollaan vaihteeksi lomailtu kunnolla: ihmetelty ukkosia ja rankkasateita, luettu, kävelty rannassa, nukuttu ja syöty hyvin. Majapaikkakin on vähän laadukkaampi bungalowi (mm. kaksi tuuletinta). Tällä hetkellä odotellaan, että tuuli ja sateinen sää väistyisi, jotta päästäisiin snorklaamaan kirkkaisiin vesiin. Huomenna palataan takaisin Balille ja keskiviikkona lennetään eteenpäin.

S