Reissu

Viikon aikana kävelimme läpi Central Parkin, Prospect Parkin ja koko eteläisen Manhattanin, katsastimme modernia taidetta MoMassa, hihitimme stand up -esityksille irkkupubissa, mykistyimme Lion King -musikaalispektaakkelissa, shoppailimme valtavissa vaatekaupoissa, kuolasimme artesaaniherkkuja Chelsea Marketissa, söimme korealaista, vietnamilaista, japanilaista, intialaista, thaimaalaista, italialaista ja amerikkalaista, eksyimme Brooklynissa, tarkastelimme rakennustyömaata Ground Zerolla, seilasimme lautalla ohi vapaudenpatsaan, joimme liikaa chailatteja, katsoimme …

Lähdimme sunnuntaina Cuscosta yöbussilla rannikolle pieneen Paracasiin. Reitti kulki Abancayn kautta Andien yli. Cuscon bussi oli neljä tuntia myöhässä osaksi siksi, että matkalla pitkä rekka oli suistunut rankkasateella ojaan ja sitä oli hankala ohittaa tiukassa mutkassa ja alamäessä. Hidastuksesta huolimatta saimme nukuttua bussissa aika hyvin ja aamulla kun heräsimme, tie mutkitteli uskomattomissa maisemissa, kivikkoisten mutta …

Arequipassa iskenyt flunssa ei helpottanut matkaa Punoon Titicaca-järven rannalle. Hengittämiseen piti oikein keskittyä ilman ohentuessa ja pään ollessa täynnä räkää. Horteinen bussimatka ei ollut herkkua, mutta pisteenä iin päälle huoneemme Punon hostellissa oli talon viidennessä kerroksessa. Portaat eivät tuntuneet loppuvan koskaan – eikä huohotus. Jos kuitenkin sivuutetaan ennen pitkää lieventyneet terveysongelmat, niin positiivista viidennessä kerroksessa …

Vajaa viikko takana Perussa, värikkäiden ponchojen, pölyisten vuoristoteiden ja panhuilujen maassa. Ennen tänne tuloa meiltä jäi tajuamatta, että Peru on katolinen maa ja nyt on pääsiäinen ja että sillä voi olla vaikutusta matkasuunnitelmiin. Ideana oli matkata Limasta Ayacuchoon ja sieltä kohti Titicacaa ja Nazcan kautta takaisin Limaan, mutta sattuikin niin, että teemme kierroksen jotakuinkin toisin …

Chilen toiseksi viimeinen pysäkki oli Castro Chiloen saarella. Bussimatka Valdiviasta Castroon vei reilut puoli päivää, mutta sisälsi pienen virkistävän lauttamatkan ennen saarelle pääsyä. Chiloen maisema on kumpuilevaa maaseutua ja paikoitellen tuli mieleen Catlins Uudessa-Seelannissa. Erikoista Chiloessa on vanhat puukirkot, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintölistalle. Castronkin keskipiste on puukirkko, mutta rannikkokaupunki on tunnettu erityisesti värikkäistä taloista, …

Parikin huolestunutta viestiä on tullut, kun blogissa on ollut hiljaiseloa tavallista pidempään. Pahoittelen, ryhdistäydyn ja alan naputtaa. Puolitoista viikkoa sitten saavuimme siis Santiagoon. Laskeutumisen alussa pilvien seasta pilkotti Andien vuorenhuippuja, mutta vuoret olivat kummallisesti hävinneet näkyvistä maan pinnalle saavuttaessa. Sakea saaste-pölykerros peitti mahdolliset maisemat ja ei auttanut kuin kuvitella, millaisia lumihuippuja kaupunkia ympäröi. Santiagoa ei …

Lentokoneen laskeutuessa tähyilin ulos koneen ikkunasta ja mahaa kouraisi jännityksestä: tänne asti olemme tulleet, maailman eristyneimmälle saarelle. Chileen on matkaa 3700 kilometriä, länsipuolisille saarille vielä pidempi matka. Lisäksi minulle uutta oli ensimmäinen kerta espanjankielisessä kohteessa. Kiitorata on saaren ainoan kylän, Hanga Roan, kupeessa ja pieneen lentoasemahalliin käveltiin suoraan kiitoradalta. Kotoisaa verrattuna vaikka Pekingin järkälemäiseen avaruusaluslentokenttään. …

Lähdimme kohti Tahitia torstai-iltapäivänä ja lento oli perillä iltakymmeneltä keskiviikkoiltana. Air Tahiti Nuin koneessa oli hyvä palvelu: meille tarjoiltiin ensi kättelyssä tuoksuvat tropiikin kukkaset korvan taakse. Myös ruoka oli maukasta lentokoneruuaksi ja drinksua olisi saanut ilmaiseksi niin paljon kuin kehtasi pyytää. Tyydyimme kuplivaan ja olueen. Seuraava kukkaerä annettiin lentokentällä maahantuloilmoitusta vastaan vatsatanssijan ja kitaristien esiintyessä …

Loppuaikaan Uudessa-Seelannissa sisältyi paljon ajokilometrejä, merellisiä maisemia ja hetki kaupunkielämää. Whangareista täytyy vielä mainita, että siellä oli erityisen viihtyisä YHA-hostelli. Talo oli mäellä, ja me saimme huoneen, jonka ikkunoista näkyi kaupungin ylle ja joelle. Hostelli oli kooltaan pienehkö joten tunnelma oli kodikas. Iltasella kun olimme nautiskelleet herkulliset couscoussalaatit viinin kanssa ja sade oli hellittänyt, teimme …

Ajomatka Paraparaumun rannalta Whanganuihin todisti lähinnä, että pohjoissaari on tiheämmin asuttu eteläiseen saareen verrattuna. Ohitimme taajamia ja lammaslaitumia. Whanganuin keskustassa käytiin hakemassa illan eväät ja kameraan ehdottoman tärkeitä lisätarvikkeita, gorilla-pod ja uv-filtteri. Muuten otettiin rennosti loppuperjantai hostellissa, jossa meitä oli vastassa paikan omistaja ja joukko kaikenkarvaisia kanoja pihalla käyskentelemässä. Illalla törmäsimme ruokaa laittaessa Sydneyn hostellissakin …

Missäs nyt ollaan? No nyt ollaan pohjoissaarella, Rotoruassa, Uuden-Seelannin turistikeskuksessa, vulkaanisen alueen ytimessä. Siitä lisää ihan pian, nyt kertaan viime viikkoa. Viimeiset yöt eteläsaarella kuluivat viettäen pari yötä Takakassa Golden Bayssa ja yksi yö satamakaupunki Pictonissa. Takakaan ei niin vain mentykään, sinne päästäkseen oli ylitettävä Takaka Hill ajamalla äärimmäisen mutkaista tietä tunnin ajan. Mäen päältä …

Terveisiä viidakosta. Majailemme tällä hetkellä Punakaikissa, subtrooppisen tiheän metsän keskellä, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä merenrannasta. Täällä ei ole ruokakauppaa tai puhelinkenttää, mutta rannalla Tasmanianmeri pauhaa vasten kerroksellisia limekivimuodostelmia kuluttaen pikkuhiljaa kiveen aukkoja. Punakaiki, meidän kesken Punakaihi, tunnetaan nimenomaan kivimuodostelmistaan, luolistaan ja sademetsistään. Majatalomme on kodikas kuin mummola ja sitä pitääkin pystyssä eräs maorimummo. Poimintoja …

Aurinkoisena maanantaiaamuna jätimme Christchurchin ja suuntasimme Darfieldin kautta maan keskiosaan Lake Tekapolle. Matkalla oli Canterburyn idyllistä maaseutua, missä laidunsi paljon lampaita ja lehmiä. Pysähdyimme Geraldineen ruokatauolle. Geraldinen länsipuolella maasto muuttui karummaksi ylängöksi. Joka puolella oli kellastuneen ruohon peittämiä korkeita kukkuloita ja edessä kohosivat lumiset vuorenhuiput. Oli pysähdyttävä näky kun Lake Tekapo tuli ensimmäisen kerran näkyviin …

Christchurchissa sää on tänään pilvinen ja tihkuttaa vettä, lämpötila alle 20 astetta. Eilen lauantaina oli vähän lämpimämpi ja aurinkoista. Miten täällä voi olla niin viileää kun Sydneyssä aurinko polttaa pilviselläkin säällä? Uusi-Seelanti on ensimmäinen maa reissuun lähdön jälkeen, missä voi juoda vettä hanasta. Hanavesi on hyvää (ja ilmaista)! Saapuminen Christchurchiin oli pieni järkytys. Mielikuvissa Christchurch …